Näyttely: Terttu Junttila ”Elämän evakko” Lapponica-Sali, Rovaniemi 1.-27.10.2019

Tulostettava sivu
Osoite: 
Jorma Eton tie 6, 96100 ROVANIEMI
Tapahtumapäivämäärä: 
30.9.2019 - 25.10.2019

Näyttely: Terttu Junttila ”Elämän evakko” Lapponica-Sali, Rovaniemi 30.9.-27.10.2019

Näyttelyn on kuratoinut Kittilän kulttuuritoimi, Jaana Hokkanen.

 

Taidemaalari ja kirjailija Terttu Junttila s. 1937 Kittilä

Olen tyypillinen lappilainen ihminen ja itseoppinut taidemuseon perustaja ja hoitaja, kuvataiteilija sekä kirjailija.

Einari Junttila taidemuseon ja isäni, taiteilija Einari Junttilan elämäntyön esille tuominen on ollut minulle pitkäaikainen kutsumus ja tästä on myös muodostunut elämäntapa ja elämäntyö. Olen kirjoittanut ja julkaissut kaksi kirjaa Einari Junttilasta "Muistelmia taiteilija isästäni" ja ”Muistelmia taiteilija Einari Junttilasta ja hänen perheestään”. Parhaillaan kirjoitan kolmatta kirjaa.

Taidemuseon hoitamisen ja kirjoittamisen rinnalla olen maalannut aktiivisesti ja minulla on runsaasti omaa taiteellista tuotantoa. Maalaan tunteella. Tämä meneillään oleva levoton aika tulee väkisinkin pensseliin ja maalauksiin tunteiden ja ajatusten kautta.

Synnyin pitkänä perjantaina kansanparantaja Karjalais-Tildan saunassa. Niihin aikoihin oli tapahtunut tuhoisa tulipalo, joka oli jo toisen kodin menetys isälleni taidemaalari Einari Junttilalle. Hän oli neljän lapsensa ja raskaana olevan vaimonsa (äiti odotti silloin minua) kanssa saanut turvan vieraan saunasta. Einari maalasi syntymäni muistoksi akvarellin, jonka taakse hän oli kirjottanut Terttu. Seuraavan kodin tuhosi Lapin sota.

Olen lapsuudessani joutunut lähtemään sodan jaloista useamman kerran. Ensin 5-vuotiaana sotalapseksi Ruotsiin ja sitten Lapin sodan alettua evakoksi. Lapsuuden ajasta asti minua on aina ja kaikkialla kiehtonut maalaaminen ja kirjoittaminen. Tuntuu, että lähteminen on, kaikesta vaikeudesta huolimatta, rikastuttanut mielikuvitustani ja antanut luomisvoimaa omaan taiteelliseen työskentelyyn.

Kautta aikojen ihmiset ovat joutuneet lähtemään pois kodeistaan, tahtoen tai tahtomattaan. Se muovaa näkemystä elämästä ja maailmasta. Kuinka me kohtelemme sitä kaikkein pienintä ja vähäpätöisen oloista? Ystävällinen sana, pieni huomionosoitus, kuppi lämmintä kahvia ja auttava käsi hädän hetkellä merkitsee paljon ja kannattelee vuosien päähän. Valoisat muistot pimeyden keskellä antavat toivoa paremmasta ja uskoa elämään.

Maalaan mielelläni maisemaan ihmisiä ja kuvaan heidän kohtaloitaan. Näyttelyni kertoo lähtemisestä, raskaista taakoista, luonnon voimasta ja lempeistä muistoista. Aina lopulta me pääsemme turvaan.

 

Kittilässä 24.9.2019

Terttu Junttila

 

Kittilän kulttuuritoimi on ollut apuna näyttelyn järjestelyissä.

 

Sivua päivitetty: 
27.9.2019