Äänestä nimikkolajit Kittilän kunnalle!

Printer-friendly version

Suomen kunnilla ja maakunnilla on mahdollisuus nimetä omat nimikkolajinsa eri eliöryhmistä.

 

Kittilän Luonto ry esittää, että Kittilän kunta nimeäisi kunnan 150-vuotisjuhlavuoden merkeissä kunnalle kolme nimikkolajia, kukan, nisäkkään ja kiven. Nimikkokukkavaihtoehdot ovat kullero, maitohorsma ja suopursu, nimikkonisäkäsvaihtoehdot ahma, kettu ja tunturisopuli ja nimikkokivivaihtoehdot jaspis, kromimarmori ja kulta. Jokaisesta nimikkolajivaihtoehdosta on lyhyt kuvaus äänestyksen pohjaksi.

 

Siirry äänestämään Kittilän nimikkolajeja!

Äänestysaika on 5.-28.2.2018, äänestää voi verkkolomakkeella ja paperilla kirjastossa ja kirjastoautossa.
1.3.2018: Huom. kysely on suljettu.

 

Kittilän nimikkokukka-äänestysvaihtoehdot

Kullero (niittykullero) on monivuotinen, näyttävä (30-60 cm pitkä) leinikkikasvi. Kulleron kukka on kirkkaan keltainen ”pallo”, joka on halkaisijaltaan 2-3 cm. Kullero on erityisesti Lapin niittyjen ja lehtojen laji. Se on hyvin yleinen Kittilänkin joki- ja puronvarsilla ja tunturiniityillä, mutta levittäytynyt myös ihmisen luomille tuoreille niityille ja pelloille.

Lapissa kulleroa on kukkimisajankohtansa takia kutsuttu myös kansanomaisesti juhannuskukaksi. Kukinta-aikana kaikkialla runsaina kukkivat, keltaiset kullerot ihastuttavat sekä meitä paikkakunnan asukkaita, että tänne tulevia matkailijoita.

Kittilän ”kansallislauluksikin” nimitetyssä Leena ja Leo Siirtolan ”Kylmän kukkia”-laulussa lauletaan tunteisiin vetoavasti: ”Pohjoisen lauluja lapseni laula, kylmän kukkia vaali…Pohjan loimujen tuolta puolen, vielä lapseni laulan …Tänne saapuisin, kullerot laulaisin, tulvaniityille kukkimaan… Lappiin saapuisin, sille laulaisin, sormin kantaisin kultaa.”

 

Maitohorsma on punakukkainen (joskus vaaleanpunainen–valkoinen), korkeahko (50-150 cm), loppukesästä Kittilässä kukkiva ja eläimille hyvin kelpaava ravintokasvi. Maitohorsman nimi tuleekin uskomuksesta, että se lisää lehmien maidontuotantoa.

Horsman kasvupaikkoja ovat hakkuuaukeat, palopaikat, pakettipellot, pientareet ja joutomaat. Maitohorsma on karujen maiden komeimpia kasvejamme. Kukinto on pitkä, runsaskukkainen terttu. Horsma kukkii usein silloin, kun hillat ovat kypsyneet poimittaviksi Kittilässä.

Komeaa horsmaa nimitetään myös ”rentun ruusuksi”. Loppukesällä suurista horsmakasvustoista tuuli pöllyttää pilvittäin valkoisia siemenhaivenia. Horsma on ravintoarvoltaan mainio kasvi. Sen keväiset nuoret lehtiversot sopivat salaatteihin, kuivatut lehdet teeainekseksi ja keväiset versot ovat kiehautettuina Lapin parsaa voisulan kera nautittuina.

 

Nimensä mukaisesti suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä soilla, mutta täällä pohjoisessa myös kangasmetsissä.

Suopursu on Kittilässä yleinen, keskikesällä kukkiva kanervakasvi, joka värjää suokumpareet ja korvet valkoisiksi ja voimakastuoksuisiksi.  Käveleminen kukkivan suopursuvarvikon keskellä on elämys, sekä kukkien runsauden, että niiden huumaavan tuoksun takia.

Vaikka suopursu on lievästi myrkyllinen, sitä on vanhastaan käytetty sisältämiensä eteeristen öljyjen vuoksi sekä rohtona että desinfioimiseen ja ulkoisesti myös kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon. Herkille ihmisille suopursun voimakas tuoksu saattaa aiheutta

 

Kittilän nimikkonisäkäs – äänestysvaihtoehdot

Ahma on Kittilän kunnan vaakunaeläin. Kittilän vaakunan on suunnitellut kittiläläinen taiteilija Einari Junttila vuonna 1963. Ahma tunnetaan myös nimillä ”osma” ja ”kätkä” (pohjoissaamen ”geatki”).

Kittilän Sirkan kylässä sijaitseva Kätkätunturi lienee nimestä päätellen ollut aikoinaan ahmojen asuinpaikka. Ahman pesä onkin kivilouhoksissa ja kallionkoloissa. Ahma on tanakkarakenteinen petoeläin, yksi neljästä suurpedostamme (muut ovat karhu, susi ja ilves) Turkki on kiiltäväkarvainen, yleisväriltään tummanruskea.

Kittilässä tavallinen kulkija tapaa harvoin tätä suurinta näätäeläintämme. Ahma karttaa asuttuja seutuja, se vaatii laajan elinalueen.

Erämaasta Leville on kuitenkin tullut Leevi-ahma lasten ja aikuistenkin iloksi. Leevi on Levin maskotti ja jättikokoinen lasten hilpeä kaveri ja mukana monessa menossa. Myös SM-hiihdoissa Kittilän Levillä 1997 oli kisamaskottina pehmoinen Kitti-ahma.

 

Kettu on jokaisen tuntema, ainakin helminauhamaisista jäljistään keväisillä hangilla. Nykyisin hyvin yleinen, metsästettävä pienpeto.

Kettu on koiran sukulainen, keskikokoista koiraa muistuttava, melko pitkäjalkainen, turkki selkäpuolelta punaisen-kellanruskea, kaula ja rinta valkeat, häntä pitkä, maata viistävä ja tuuhea.

Kettu on aktiivinen kaikkina vuodenaikoina. Se liikkuu eniten hämärissä ja yöllä, mutta varsin usein sitä näkee päiväsaikaankin. Kettu saalistaa pikkunisäkkäitä, lintuja ja selkärangattomia. Syö myös raatoja, siemeniä ja marjoja.

Tarinan mukaan revontulet Kittilänkin taivaalla ovat tuliketun hännän huiskahduksia.

 

Tunturisopuli on 7-15 cm pitkä lyhythäntäinen myyrä. Se on värikkäin myyrämme. Sen turkki on hyvin kaunis, keltaisen, ruskean ja mustan kirjava. Tunturisopuli on kasvissyöjä: se syö heiniä, varpuja, saroja ja talvella erityisesti sammalta. Sopulien lisääntymisvauhti on valtava. Suotuisissa oloissa tunturisopulinaaras synnyttää 6-8 poikuetta vuodessa.

Kohdattaessa tunturisopuli on usein hyvin ärhäkkä: se nousee takajaloilleen ja kirskuttelee hampaitaan. Tunturisopuli kävelee, juoksee, kaivaa ja ui. Pysyvä sopulikanta Suomessa elää pohjoisimman Lapin tunturialueilla Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa.

Tunturisopuli tunnetaan ehkä parhaiten vaelluksistaan. Viime vuosikymmenten suurimmat vaellukset olivat vuonna 1970, 1978 ja 2011. Laajimmalle ulottui vuoden 1970 vaellus, jolloin tunturisopuleita vaelsi valtavina laumoina Kittilään ja aina Rovaniemelle saakka. Sopuleita juoksenteli Kittilänkin kaduilla, pihoilla ja pelloilla suurina ”mattoina”. Paikalliset ideanikkarit alkoivatkin pyydystää sopuleita ja kiinnittää niiden kuivattuja nahkoja kelohonkasiivuille. Sopulinnahkoja myytiin sitten ympäri Lappia ja Suomea ja näin saatiin lahjoitusvaroja uusien urkujen hankkimiseksi Kittilän kirkkoon. V. 1971 hankittuja urkuja kutsutaan edelleen ”sopuliuruiksi”. Myös syksyllä 2011 sopulivaellukset ulottuivat Kittilän pohjoisosiin asti. Tien päällä nähtiin runsaasti autojen alle jääneitä tunturisopuleita.

 

Kittilän nimikkokivi–äänestysvaihtoehdot

 

Kittilän jaspiksena tunnetaan syvänpunainen, hiukan laikukas, läpinäkymätön jaspiskvartsiitti.

Irtokappaleina sitä esiintyy monilla puolilla kuntaa. Kallioperässä punaista jaspista tavataan vain suppealla alueella Kittilän Hanhimaassa ja Kapsajoella.

Parhaimman laatuisena Kittilän jaspista esiintyy Vuossavaarassa, jossa on myös punavalkokirjavaa jaspisbreksiaa.

Kittilän jaspiskvartsiittia on käytetty korukivenä 1950-luvulta alkaen.

 

Kittilän kromimarmori on kauniin vihreä, hienorakeinen kivilaji, jonka pintaa elävöittävät vaaleat juovat.

Kromimarmoria on löydetty Kittilästä mm. Soretiakummusta ja Sinermänpalosta.  Pienen kultapitoisuuden vuoksi Kittilän kromimarmori on saanut myös lempinimen ”Golden Green” ja markkinointinimen ”Lappia Green”.

Kittilän vihreä marmori soveltuu sisätilojen rakennuskiveksi. Kittilän kunnantalon pääaulan lattia ja Kittilän pääkirjaston sisääntuloaulan ja keskuskäytävän lattia on Kittilän vihreää kiveä eli Kittilästä löytyvää kromimarmoria.

 

Kulta, vaikkakaan ei kivi, on maaperästä saatava arvokas mineraali.

Lapissa on huuhdottu kultaa perinteisesti jo yli 100 vuoden ajan. Kittilästä löytyi tienrakennuksen yhteydessä 1986 kultaesiintymä, joka johti kultakaivoksen perustamiseen Suurikuusikkoon, lähelle Kiistalan kylää.

Ensimmäinen kultaharkko valettiin Kittilän kaivoksella 2009.  Kittilän Suurikuusikon kaivos on tällä hetkellä Euroopan suurin kultakaivos. Kaivoksen omistaa kanadalainen kaivosyhtiö Agnico Eagle Finland Oy.

Kultaa louhitaan maanalaisessa kaivoksessa ja rikastetaan kaivosalueella harkoiksi asti.

 

 

 

Sivua päivitetty: 
1.3.2018